Nykyisen muotonsa päärakennus sai turkulaisen kauppias Christian Hjelmeruksen omistajakaudella. Vuonna 1824 talon toinen kerros rakennettiin täyspitkäksi, ulkovuoraus täydennettiin ja siveltiin keltamullalla, vanhanaikainen mansardikatto purettiin ja tilalle tehtiin empireaikaan paremmin soveltuva satulakatto. Lisättyihin päätyihin sisustettiin uudet kamarit. Kartanon nykyinen empirehenkinen kuisti on samasta rakennusvaiheesta, ja päärakennuksen pohjoispäädyssä oleva keittiösiipi on peräisin 1830- tai 1840-luvulta. Pihapiirin sivustoja rajaavat sivurakennukset ovat syntyneet myös useammassa vaiheessa. Pohjoinen sivurakennus muodostuu kahdesta erillisestä rakennuksesta, ns. yläköökistä, joka käsittää suuren tuvan, eteisen ja alkuaan maitokamariksi tarkoitetun tilan, sekä viimeistään 1700-luvun puolivälissä valmistuneen keskeissalirakennuksen. Eteläinen sivurakennus eli Vanha tupa koostuu puolestaan kolmesta erillisestä rakennuksesta, kahdesta asuintuvasta ja luhtiaitasta sekä näiden väliin myöhemmin rakennetuista tiloista. Tuvat on oletettavasti pystytetty sen jälkeen, kun viereinen Skepparsin ratsutila 1769 liitettiin Mommolaan ¨C hirsiseen päätykolmioon veistetty A D 1766 osoittanee rakentamisajan. 1920-luvulla tehtiin päärakennuksessa arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelundin suunnitelmien mukaan asumismukavuutta ja taloudenhoitoa helpottavia korjauksia vanhaa huonejakoa taikka kiinteätä sisustusta muuttamatta. Pohjoisen sivurakennuksen asuinhuoneet uudistettiin 1935 saman arkkitehdin suunnitelmien mukaan. Kirjoittanut: Irma Lounatvuori 14.4.2004. |